Miikka
Miikka Leinonen personal blogInnovaatiotilan neljä ominaisuutta
Hyvä idea syntyy ja ajatus puristuu kasaan, kun neljä elementtiä yhdistyy samassa tilassa:
1) Intohimo aiheeseen.
2) Virikkeettömyys.
3) Vesi.
4) Happivajaus.
Minä elän vallankumouksesta
Silmissäni syttyy liekki, kun pääsen horjuttamaan vallalla olevia rakenteita.
Koko työelämäni on ollut aina vallankumousta. Moni muu ei varmaankaan näe tekemisissäni sitä. Minä näen.
Suunnittelen työkseni asiakaslehtiä. Olen onneni kukkuloilla, kun keksin jotain uutta, jonka uskon vaikuttavan siihen, miten kaikkia asiakaslehtiä tulevaisuudessa tehdään. Mutta yhtä onnellinen olen keksiessäni uudenlaisen prosessityökalun, joka helpottaa arkeamme, tai uudenlaisen lehtikonseptin, joka on hieman erilainen, kuin kaikki muut.
Moni harrastukseni on työn kaltainen, kuten esimerkiksi tietokirjojen kirjoittaminen. Sellaisiin ponnistuksiin en pystyisi, ellen näkisi niissä vallankumousta.
Joskus vallankumous on aivan silmien alla, ja paljastuu yllättäen. Silloin on hypättävä kyytiin ja nautittava matkasta. Uskon, että Perunapuu on minulle juuri tällainen.
Lama ajaa lapsiperheitä
Helsingin Sanomat otsikoi kivasti: “Lama pysäytti lapsiperheiden kadon Helsingistä muihin kuntiin”.
Kun toimittaja laittaa lamalasit päähän, kaiken voi nähdä talouden seurauksena.
Uskon, että lapsiperheiden into elää kantakaupungissa ei ole vain taloudellinen asia. Kyse on arvojen muutoksesta.
Meidän kasvavan lapsiperheen asuinpaikan valinnassa painoivat eniten ekologisuus, työmatkojen pituus ja identiteetti. Ihanne omasta nurmikosta eli meilläkin, mutta kahden tunnin päivittäinen autojono ei tuntunut houkuttelevalta. Mielikuva maaseutuelämän ympäristöystävällisyydestä ei ole yhtä voimakas kuin 90-luvulla. Nykyään kaupunkilaisuus mielletään ekoiluksi.
Me olemme myös sitoutuneita omaan ympäristöömme, tunnemme naapurinne, kutsumme kylään ja vilkuttelemme ikkunoista. Meille kaupunki ei edusta kylmää kivikasaa, vaan lämmintä, tiivistä yhteisöä.
Arvot muuttuvat.
Kommentointi poissa käytöstä
Kapina keskusliikkeitä vastaan
Valmistin ruokaa ystäväni Tuomaksen kanssa. Ragun haudutuksen ohessa vedimme pitkiä monologeja suomalaisen keskusliikevetoisuuden vaikutuksesta ruokakulttuuriimme ja arkeemme.
Päätin, että asialle täytyy tehdä jotain.
Baskerit päähän ja kellariin piirtelemään nuolia karttaan.
Kuinka Keskon ja Ässän ylivalta voitaisiin kaataa? Kuinka saisimme parempaa ruokaa!?!
Loogista olisi tietenkin hyökätä vihollisen sokeasta pisteestä. Tukkurit eivät osaa odottaa, että uusi, merkittävä kilpailu voisi syntyä esimerkiksi lähiruoan, nettimyynnin tai sosiaalisen median kautta.
Onko ideoita? Kuinka jättiläiset kaadetaan? Kuinka saadaan meille kaikille parempaa ruokaa? Kaikki ideat kelpaavat! Ehdota!
Ahtisaaren asioilla
Hurjastelin pyörällä Museokatua, kun silmänurkkaani osui tuttu hahmo. Ahtisaaren Martti oli asioilla.
Aina kun näen Ahtisaaren, Lipposen tai Halosen, minusta tuntuu hyvältä. Heidän ympärillään ei kuhise turvamiesten rinkiä tai pommikoirien vainulaumaa. He ovat lähes tavallisia tallaajia.
Me suomalaiset olemme ihanan rauhallinen kansa. Emme le kiihkoilijoita, emmekä kuumakalleja. Annetaan Martin käydä kaupassa niin kuin muidenkin.
Kommentointi poissa käytöstä
